Monta Syytä Rakastaa on elämänmakuinen sisustus- ja lifestyleblogi. Kirjoittajana toimii sisustusalalla opiskeleva Nina, 6-vuotiaan pienen pojan äiti, joka rakentaa ja sisustaa omaa unelmakotiaan skandinaavisin ottein. Nina rakastaa valokuvaamista ja pyrkii taltioimaan kuviinsa aitoja hetkiä ja tunteita. Tästä blogista löydät rehellistä arkea ja inspiroivaa arjen kauneutta!
Tässä mä nyt kirjoittelen blogia auton takapenkillä, matkalla kohti Etelä-Ruotsia, Simrishamniin C:n isää katsomaan. Se näkee Eliksen ensimmäistä kertaa ja taitaa vähän jännitys olla molemminpuolista. Meidän matka starttasi eilen lauantaina, kun lähdettiin viiden maissa ajamaan kohti Turkua. Päätettiin lähteä Turusta Tukholmaan, koska Turusta lähtevät laivat on jo 6.30 perillä, joten päästiin ajoissa jatkamaan matkaa. Tukholmasta kestää noin 6h ajaa Simrishamniin ja siihen päälle vielä pysähdykset.
Laivaksi valikoitui Viking Linen uusi laiva Grace, joka muistaakseni aloitti liikennöimisen viime talvena. Laiva hehkui vielä uutuuttaan ja oli kieltämättä muihin Viking Linen laivoihin verrattuna ihan luksusluokan paatti. Edelleenkään ei kyllä Viikkarin laivat vedä silti vertoja Silja Linen Promenade käytävälle, siinä vaan on sitä jotain. Takaisin Suomeen tullaankin Silja Linella ja Promenadehytissä, kuten jo aikaisemmin mainitsin.
Harmi, että Grace kulkee Turusta, sillä siellä on aikamoinen esiintyjäkaarti tiedossa syksyllä ja pikkujoulun aikaan. Seinillä oli tauluja, joissa pyöri mielenkiintoisia nimiä, kuten mm. Cheek, Stig, Egotrippi, Poets of the Fall ja kirsikkana päällä Olavi Uusivirta. <3
Meidän mukaan lähti siis myös C:n pikkuveli ja meistä kukaan ei ole aikaisemmin matkustanut auton kanssa laivalla eikä ajanut autoa ulkomailla, joten tämä toi vähän lisäjännitystä tähän matkaan. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin sujunut tosi hyvin. Viking Linen satamassa Turussa oli selkeät opasteet auton ajamiselle laivaan ja matkaliput sai kätevästi autoilijoille tarkoitetusta lähtöselvityksestä varausnumerolla. Mullahan on tapana aina jättää kaikkien matkalippujen tulostaminen viime tinkaan, koska meidän kotitulostimesta on muste loppunut enkä saa aikaiseksi ostaa sitä lisää ja tietenkin se tulostus sitten unohtui, mutta onneksi taas pelkkä varausnumero riitti ja se löyty kätevästi sähköpostista puhelimesta.
Mua ja C:tä jännitti ehkä eniten ajaminen laivasta ulos Ruotsin päässä ja löytäminen oikealle tielle, vaikka navigaattori matkassa olikin, mutta sekin meni tosi näppärästi kun aluksi seurattiin perässä muita laivasta ulos ajaneita autoja ja sama tie veikin suoraan E4 motarille ja nyt on matkaa taittunut jo noin puolet. Nyt ikkunoista ulos katsellessa tajusin, että olisi kannattanut käydä pesemässä ikkunat sekä sisältä että ulkoa ennen reissuun lähtöä, koska kauniiden maisemien sijaan näen vaan meidän koiran kuivuneet kuolat ja kuvien ottaminen jää nyt lähes kokonaan ajomatkalta. Ehkä siellä Simrishamnissa saadaan vähän huuhdeltua pahimpia kuolia pois ja kotimatkalla sitten tiistaina pääsisi nauttimaan paremmin maisemista.
