Valkolakattu tammiparketti

uusilattia-8.jpg

Kuka muistaa kun kirjoittelin vain hetki sitten maalaavani lattiat valkoiseksi Betoluxilla. Kuoppasin idean lopulta, koska halusin kotiimme jäävän edes ripauksen lämpöä. Mieheni tosiaan nimesi vitivalkoiset lattiat sairaalalattiaksi ja se jäi kummittelemaan mieleeni.

Päädyin tutkimaan valkolakattua tammiparkettia, miten hyvin sellainen operaatio lattiaa vaalentaisi ja miten hyvin se pysyisi vaaleana ettei oranssi väri ala puskemaan läpi. Mitä useamman lakkakerroksen tekee, sitä vaaleampi lattia. Tietenkin. Eikä oranssin värin pitäisi puskea läpi enää ollenkaan.

Instagramissa seuraavat ovatkin jo päässeet näkemään uudesta lattiastamme vilauksen ja totta tosiaan, ollessamme Eliksen kanssa Vierumäellä, kävi meillä kaveri hiomassa ja lakkaamassa lattian. Aluksi meidän piti laittaa vain kaksi kerrosta lakkaa, mutta viime hetkellä aloin epäröimään. Sovittiin, että hän laittaa minulle kuvan kun on kaksi kerrosta ja teen sitten päätökseni. Päätin, että maksan nyt kun kadun myöhemmin ja kolmas kerros laitettiin. Ja onneksi niin, koska päästyäni kotiin sunnuntai-iltana, olin niin onnesta soikeana. Lattia on niin upea, listat vielä ja avot!

Teimme ensin vain olohuoneen ja eteisen ja myöhemmin laitetaan makuuhuoneetkin. Voidaksemme laittaa koko asunnon kerralla, olisi kaikki huonekalut pitänyt siirtää muualle ja se kuulosti aivan liian suurelta rumbalta. Jos kevät-talvella sitten laitettaisiin makuuhuoneetkin.

Nyt voin lakata vouhottamisen rumasta tammiparketista ja ihastella tuota edelleen lämpimänsävyistä vaaleaa lattiaamme. Mitäs sanotte?

uusilattia-9.jpg

uusilattia-5.jpg

uusilattia-13.jpg

uusilattia-4.jpg

uusilattia-16.jpg

uusilattia-32.jpg

uusilattia-1.jpg

uusilattia-2.jpg

uusilattia-12.jpg

Joulupaketointia

joululahjat-4.jpg
Meillä on tonttuiltu viikonloppuna ja kaikki lahjat löysivät tiensä paketteihin. Nyt vain odotellaan jouluaattoa!
Olin odottanut paketointihetkeä jo muutaman viikon löydettyäni Clas Ohlsonista aivan ihanaa joulupaperia. Kuparin väristä, niin ylellistä! Sehän rimmasi, haha. Sen kaveriksi ostin valkoista voimapaperin tyyppistä lahjapaperia, mutta se oli hieman floppi, nimittäin siitä näkyy aivan jäätävän hyvin läpi. Jouduin siis kietomaan lahjat ensin sanomalehdellä ja sitten lahjapaperiin. Hong Kongista bongasin edulliset lahjanauhat, punaista paperinarua valkoisen kanssa ja hopeaa kangasnauhaa kuparin kanssa.
Kuparisten pakettien kaveriksi aion tulostella No Home Without You -blogin joulukalenterista (klik) löytyviä ilmaiseksi tulostettavia nimilappuja. Valkoisiin paketteihin sopi käyttää viime vuonna ostamaani leimasinsettiä.
joululahjat-7.jpg

joululahjat-9.jpg

joululahjat-5.jpg

joululahjat-1.jpg

joululahjat-10.jpg

Huonon onnen käpykranssi

k%25C3%25A4pykranssi-1.jpg

Meidän käpykranssi lensi viikonloppuna kaaressa roskikseen. Ai miksi? No koska kaikki mitä yritin, epäonnistui.

Yritin olla näppärä DIY-tyyppi, joka taikoo upean käpykranssin ja valokuvaa sen teille tännekin step by step tyylillä. Katselin Pinterestistä erilaisia toteutuksia käpykranssiin ja useammassa oli käytetty teräslankahenkaria, joita itsellänikin roikkuu vaatekaapissa. Sen kummemmin ohjeita etsimättä, kaivoin liimapyssyn esiin ja aloin innoissani liimailemaan käpyjä ensin ympyrän muotoiseksi taittelemaani henkariin.

Alku lähti käyntiin kivasti ja sain käpyjä liimattua noin neljäsosan henkarista. Yhtäkkiä ne alkoivat kuitenkin tippuilemaan yksitellen, mutta minä vain päättäväisenä jatkoin niiden liimailua. Lopulta henkarista tipahti iso kasa toisiinsa liimaantuneita käpyjä ja tajusin luovuttaa homman.

Päätin jättää suunnittelun ammattilaisille ja etsin käsiini kunnon, jo ainakin kerran hyväksi todetun ohjeen käpykranssin tekoon. Löysin hyvältä vaikuttavan ohjeen, jossa käpyyn liimataan ensin kuumaliimalla muovihelmi ja lopuksi kävyt sujautetaan henkariin muovihelmien avulla. Sinellin kautta tuumasta toimeen ja pian käpyjä koristeli ihanat moniväriset helmet. Annoin liiman kuivua rauhassa ennen seuraavaa vaihetta ja sitten tyytyväisenä ripustin kävyt henkariin.

Kaikki näytti hyvältä. Kaikki näytti niin hyvältä ja sain käpykranssin valmiiksi. Spreijasin sen hopealla ja valkoisella maalilla, toivoen saavani myös viimeisetkin värikkäät muovihelmet piiloon. Saatuani käpykranssin valmiiksi, kävin innoissani laittamassa sen roikkumaan meidän ulko-oveen ja tuijottelin sitä iloisena. Onnistuin lopultakin.

Seuraavat päivät huomasin aina töistä kotiin tultuani, että se näytti kaljummalta. Ja kaljummalta. Värikkäät muovihelmet tuijottivat ilkikurisesti nauraen. Mietin, että voivatko kävyt elää lämpötilan mukaan ja ulkona menevät takaisin sumppuun ja siksi kranssi alkoi näyttää kaljummalta? Yhtenä päivänä mieheni tuli kotiin ja sanoi napanneensa puutähden maasta kun oli tippunut ja mietin eikö kuumaliima kestä kylmää? Yritin katsoa kranssia ja mielestäni siellä ei ollut yhtään muovihelmeä ilman käpyä eli kävyt ei ollut tippuneet siitä.  Ajattelin, että lisään siihen kuitenkin muutaman kävyn ja nappasin sen viikonloppuna sisälle. Virhe! Kuumaliima päätti sanoa samantien itsensä irti ja kävyt tippuivat kranssista kuin plussapallot. Laskin nopeasti mielessäni menetetyt eurot ja viskasin kranssin roskikseen.

Yksi stressinaiheuttaja vähemmän. Ehkä en olekaan DIY-tyyppi, vaikka kuinka haluaisin.