Tulinkin jo maininneeksi viime postauksessa saavani kunnian kokeilla valokuvaustaitojani kuvaamalla hyvän ystäväni perheen tuoretta nyyttiä. Ihan oikeista newborn kuvista ei kai voida kuitenkaan enää puhua, sillä tällä vauvalla oli jo ikää seitsemän viikkoa. Kuvausten lomassa naureskeltiinkin ystäväni kanssa, että nyt ymmärrämme miksi nämä kuvaukset pitäisi suorittaa noin kaksi viikkoisen tai sitäkin pienemmän kanssa. Tällaista seitsemän viikkoista kun oli jo aikamoinen työ saada minkäänlaisiin järkeviin asentoihin herättämättä. Saatiin heti kättelyssä sanoa heipat kuville, joissa vauva olisi maannut mahallaan, pää nojaten käsiin ja peppu söpösti pystyssä. 

Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin todella tyytyväinen kuviin, hankaluuksista huolimatta ja kuvailisin mielelläni muitakin vauvoja, jos ja kun sellaisia lähipiirissä esimerkiksi syntyy. Vaikka vauvaa ei haluttuihin asentoihin saatukaan, oli rentouttavaa ja jopa mukavaa kuvata tuollaista joka pysyy paikoillaan, kun meidän taaperoikäistä joka pitää lahjoa kuvia varten eikä silloinkaan voi olla varma että saadaan mitään hyvää kuvaa otettua.

Tällaisen pienen ja erittäin hyväkäytöksisen vauvan läsnäolo ei omaa vauvakuumetta kuitenkaan helpottanut yhtään ja kovasti tässä kaipaillaan jo pikkuveljeä tai pikkusiskoa Elikselle. Samoja tunnelmia tuntuu olevan myös paljon ympärilläni, joten kiva kun voi jutella ja purkaa tuntemuksistaan myös muille.

Sunnuntaina oli tiedossa lisää vauvantuoksua, kun olimme molemmat perheet vieraina hyvän ystävämme vauvan ristiäisissä, kummin rooleissa tietenkin. Olen odottanut jo pitkään saadakseni sen kunniasta suurimman eli kummitädiksi nimeämisen ja en voisi ylpeämpi ja iloisempi kyllä olla.

Postauksen otsikko on tavallaan harhaanjohtava, sillä varsinaista kesälomaa meillä ei ole, vaan otsikko viittaakin nyt lomaan blogista. Olen tässä viimeisen viikon aikana huomannut, että blogien lukeminen on jäänyt itsellä vähemmälle näin kesäaikaan ja samalla myös innostus oman blogin päivittämiseen on vähentynyt. Kamera kyllä laulaa, koska kesällä tekee niin paljon enemmän kaikenlaista mitä haluaa ikuistaa kuvina, mutta kiinnostus istua koneen ääressä sisällä näpyttelemässä postauksia on jo sitten eri homma. Ehkä kirjoittelen kuulumisia sitten vain postailemalla kuvapläjäyksiä, mitään en lupaa. 🙂

Mitään totaalista hiljaisuutta en silti ajatellut blogissani pitää, mutta postausten tahti varmasti vähenee. Muutamia sisustukseen liittyviä juttuja on ainakin tulossa, täällä on ollut kova puuhastelu pihalla kun ollaan saatu nauttia kuivista ja lämpimistä keleistä.

Osittain voidaan kyllä puhua lomasta ihan työelämässäkin, nimittäin sain järjestettyä niin, että varsinaisen loman sijaan teen vain puolikasta päivää töissä ja näin ollaan saatukin pitää Elis kotona koko heinäkuun. Mieheni kun tekee iltapainotteista työtä, niin ollaan järjestetty hommat niin että puolen päivän jälkeen vaihtuu kotona hoitovuoro. Meille oli varattu paikka kyllä keskitetyssä, päivystävässä päiväkodissa ja Elis ehtikin siellä olla kaksi kokonaista päivää, mutta itselläni meinasi sydän särkyä molempina päivinä kun pojan sinne vein. Itkua tihrustaen sitten tiistaina juttelin töissä duunikuviot sopivaksi meidän perheelle, jotta Eliksen ei tarvinnut enää vieraaseen päiväkotiin, vieraiden hoitajien luokse mennä.

Heinäkuu alkoi aivan loistavilla kesäsäillä ja meidän pihaan ilmestyikin heti eilen uima-allas ja laitoin aikaisemmin ostamani liukumäen sinne niin, että Elis voi kavereidensa kanssa sitten liukua suoraan uima-altaaseen. Olen Instagramin kuvavirrasta nähnyt, että monella muullakin on ilmestynyt uima-allas pihalle tässä muutaman päivän sisällä. 😉

Terassillemme on myös ilmestynyt jokaisen laiskan unelma, nimittäin riipputuoli ja ensikosketukset siihen on ollut pettämättömät. Olenkin vallannut sen itselleni kokonaan. Riipputuolista on tulossa kuitenkin juttua ihan oman postauksen kera, sitä kannattaa odottaa!

Myös keltainen pöytä on vaihtanut paikkaa ja tilalle on rakentunut kaikessa hiljaisuudessaan upea kulmasohva, joka muodostaa tuon riipputuolin kanssa ihanan rentoutumiskeitaan terassillemme. Juuri sellaista kun olin ajatellutkin. Näistä lisää kuitenkin myöhemmin…

Nyt jatkan nahan käristelyä auringossa ja kenties pulahdan itsekin tuonne keltaiseen altaaseen, ihanaa alkanutta heinäkuuta kaikille!

Lähdimme torstaiaamuna ajamaan Kuopiota kohti ja teki todella hyvää päästä viikonlopuksi pois Espoosta ja saada ajatukset muualle työkuvioista. Kotimatkalla teimme vielä visiitin ystäväni luona, joka talvella perheensä kanssa muutti Jyväskylään vuodeksi ja saivat vastikään Eliksen ikäiselle pojalle pikkusiskon.

Säät eivät olleet kovin suotuisat, mutta pahemmilta vesisateilta vältyttiin ja saimmekin pilvisistä ja tuulisista keleistä huolimatta riittävästi raitista ilmaa. Alueella oli aivan mieletön leikkipuisto lapsille ja Elis pyörikin siellä suurimman osan ajasta suu pyöreänä kun ei tiennyt oikein mistä olisi aloittanut. 😀

TahkoMTB kisat olivat taas huikeat eikä mutaiset metsäreitit vähentäneet kilpailijoiden innostusta. Kisoihin oli ilmoittautunut ennätyksellinen määrä osallistujia, 2283 maastopyöräilijää. Lähtöjä oli erilaisia, lyhin ajettava matka oli 25 km, jonka myös mieheni ajoi kaksi vuotta sitten. Seuraava matka oli 45 km ja suosituin matka oli 60 km. Tätä lähtöä oli sekä päiväajona useammassa lähdössä ajanotolla ja ilman sekä yöajo, johon mieheni osallistui pikkuveljeni sekä isäpuoleni kanssa tänä vuonna. Päivittelinkin Instagramiin reissusta mieheni taltioimia kuvia puhelimellaan ja mutaisesta meiningistä huolimatta auringon sarastaessa aamusta, maisemat olivat uskomattomat! Lisäksi oli huikeat 120 km ja 180 km matkat.

Yöajo ajettiin lauantain vastaisena yönä, lähtö oli 00:00 ja aamulla kuuden aikoihin puhelimeni soi, kun mieheni tuli hakemaan vaihtovaatteita ja paineli kylpylään ja aamupalalle, jonka TahkoMTB tarjosi kilpailijoille. Iltapäivällä Eliksen päiväunien jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Jyväskylää ystäviemme luokse yökylään, kävimme ravintola Huviretkessä syömässä pihvit ja ilta jatkui kuulumisia vaihdellen. Pikkupojat löysivät samantien yhteisen sävelen, vaikka edellisestä kerrasta oli jo lähes puoli vuotta kun olivat nähneet. Melkoisia riiviöitä heistä tulikin ja illalla nukkumaanmeno oli vaikeaa. Aamulla sama touhu jatkui ja Eliksen päiväuniaikaan lähdimme ajamaan kotiin.

Oli ihana nähdä ystävääni ja hänen perhettään ja ensi viikonloppuna pääsemmekin majoittamaan vuorostaan heitä, kun tiedossa on yhteisen ystävämme lapsen ristiäiset. Samalla pääsen rakentelemaan pientä kotistudiota ja testaamaan lahjojani Newborn kuvaamisessa, kun ystäväni pyysi minua kuvaamaan heidän uutta tulokasta.

Tälle viikolle onkin sitten luvattu jo vähän kesäisempää keliä, joten mainiota viikkoa kaikille lomailijoille sekä työssä ahertaville! Meillä meininki jatkuu töissä ja Elis aloitti tänään uudessa päiväkodissa, joka toimii keskitettynä päiväkotina heinäkuun ajan. Siitä lisää tunnelmia myöhemmin.