Tänään on viimeinen työpäivä tällä viikolla ja huomenna aamulla meidän perhe isolla P:llä kurvaa autonsa kohti Kuopiota TahkoMTB kisoihin. Toisin sanoen sinne lähtee meidän perheen lisäksi myös siskoni perhe sekä vanhempamme ja toinen pikkuveljistämme. Kisaan on osallistumassa kaikki reissuun lähtevät miehet, maastopyöräily on siis koukutettu lähes koko suvulle.

Kisatunnelma on paikan päällä ihan mieletön ja on mukava olla osallisena siellä, vaikkakin vain huoltotiimissä / kannustusjoukoissa.Toivotaan hyviä kelejä myös tänä vuonna sinne, niin meininki on taatusti leppoisa. Olimme edellisen kerran mukana reissussa kesällä 2013 Eliksen ollessa vasta kolmen kuukauden ikäinen. Silloin mieheni osallistui 45 km ajoon. Tänä vuonna hän on osallistumassa yöajoon, joka on 60 km. Koko kevät on mennyt ajovarusteiden hankinnassa ja nyt pitäisi vehkeet olla kyllä vimpan päälle tuonne ajoon.

Tämä on kolmas vuosi kun olemme mukana paikan päällä, ensimmäisenä vuotena mieheni ei vielä osallistunut itse ajoon, vaan olimme mukana vain kannustusjoukoissa. Onko nämä TahkoMTB kisat tuttuja teille ja sattuuko siellä lukijoissa olla muita paikan päälle matkaavia? 🙂

Tämä viikko ei alkanut kovin ihanasti, onneksi työviikko kestää vain kolme päivää ja pääsemme pienelle kotimaan lomalle koko perhe. Työelämä potkii päähän ja kovaa ja tänään koin sellaisen epäonnistumisen tunteen etten tiedä itkeäkö vai lyödäkö nyrkillä seinään.

Olen tehnyt viimeiset seitsemän vuotta sivutyönä omalla toiminimelläni oman alani töitä. Itseluottamukseni omaan osaamiseeni on muutenkin ollut aina hieman hakoteillä, mutta tänään tuli ensimmäistä kertaa oikeasti sellainen tunne ettei työtäni arvosteta ja hetken mielijohteesta suljin tähän sivutyöhöni liittyvän Facebook-sivun ja samalla myös lopetin kotisivuni ja todennäköisesti lopetan myös koko toiminimeni.

Onneksi kyseessä ei ole päätoiminen työni ja voin toisaalta huokaista helpotuksesta, mutta nämä tänään ilmi tulleet asiat olivat kyllä iso kolaus omaan ammattitaitooni ja hieman surkeissa fiiliksissä jatkuu tämä viikko. Toisinsanoen minut on korvattu jollain toisella, onko se sitten parempi vai ei, ei ole minun päätettävissäni, mutta jotain on täytynyt tehdä työssään väärin että näin käy.

Nyt vain pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja nousta tästä rypemisestä ja päättää, että tämä on hyvä näin. Olen aina ollut kova stressaamaan työni tuloksesta ja ehkä tällä päätöksellä tein vain palveluksen itselleni.

Ihanaa juhannusta kaikille! Tänään ja eilen monet ovat suunnanneet nokkansa kohti mökkejään juhannuksen viettoon, mutta me jäämme suosiolla kotiin. Manasin eilen työkaverilleni etten pysty ymmärtää ihmisiä, joiden on vain pakko lähteä mökille, koska juhannus… Vettä sataa kaatamalla ja on kylmä. Kenelläkään ei ole mukavaa ja perheriita on taattu. Lapset hyppivät seinille pienessä mökissä, koska ulos ei voi mennä. Pisteenä iin päälle vielä mahdollinen koira…

Noh, meillä on tiedossa cityjuhannus ja hyvä niin. Meiltä löytyy nyt kotoa kaikki mitä mökiltäkin kaipaan, joten jäin oikein mielelläni tänne Espooseen.

Sauna saatiin juuri sopivasti valmiiksi ja illalla pääsemme testaamaan sen helliä löylyjä. Yritin jo aamulla laittaa meille aamusaunaa päälle, mutta olin asettanut sen päälle puoleksi tunniksi ja siinä ajassahan se ei ehtinyt vielä edes lämpiämään kunnolla, joten sammui jo ennen aikojaan.

Grillikin löytyy terassilta ja pihalle on ilmestynyt (hieman vuotava) pomppulinna ja liukumäki. Ei voi valittaa ja jos säät sallii, niin löytyy sitä luontoa täältäkin.

Eilen kävin ruokakaupassa ostamassa kunnon aamupalatarpeet sekä illaksi grillattavaa. Kohta lähdemme ensin syömään mieheni isovanhempien luokse ja sen jälkeen saamme muutaman ystäväni lapsineen vieraaksi. Huomenna sitten tiedossa grillailua ja kylpemistä ulkopaljussa vanhempieni luona.

Näiden sanojen saattelemana jatkan meidän cityjuhannuksen viettoa ja toivotan vielä uudestaan oikein mukavaa juhannusta kaikille teille lukijoille. Aurinkokin tuolta jo koittaa vähän pilkistää! 🙂