Monta Syytä Rakastaa on elämänmakuinen sisustus- ja lifestyleblogi. Kirjoittajana toimii sisustusalalla opiskeleva Nina, 6-vuotiaan pienen pojan äiti, joka rakentaa ja sisustaa omaa unelmakotiaan skandinaavisin ottein. Nina rakastaa valokuvaamista ja pyrkii taltioimaan kuviinsa aitoja hetkiä ja tunteita. Tästä blogista löydät rehellistä arkea ja inspiroivaa arjen kauneutta!
Noh, tänä talvena meillä on menty täysin päinvastoin tuon joulun hehkuttamisen kanssa. Itselläni on valitettavasti ollut joulutunnelma tipotiessään, vaikka luulisi lapsen syntymän myötä odottavan ensimmäistä joulua kuin kuuta nousevaa! Niin luulin itsekin, enkä oikein osaa edes selittää miksi näin ei ole ollut.
Kaikki edellisvuoden joulukrääsät ovat edelleen meidän verkkokellarissa ja saapi nähdä haetaanko niitä sieltä laisinkaan. Olohuoneen muuttuneen huonekalujärjestelyn vuoksi ei tänne joulukuusta mahdu lainkaan, sillä entisen joulukuusen paikalla seisoo nyt minun työpisteeni. Jo pelkästään tämän vuoksi joudun siis karsimaan joulukoristelut minimiin. Sen sijaan ihastuin aivan älyttömästi jo useassa sisustusblogissa nähtyyn pieneen kuusen oksaan maljakossa, johon on muutama hassu joulukoriste ripustettu. Siispä tuumasta toimeen ja Anttilan kautta nätti maljakko ostamaan ja kotimatkalla kuusen oksan nappaaminen mukaan. Yllätyin jopa itse miten kivannäköisen siitä lopulta sainkaan.
Törmäsin myös RAW Design blogissa himmeliin, johon ihastuin välittömästi! Sellainen oli pakko saada meillekin ja rehellisesti sanottuna olisin vielä vuosi sitten nauranut itselleni, jos olisin tiennyt sellaisen hankkivani tänä jouluna. Kävin alkuviikosta hakemassa Sinellistä paketillisen olkia ja tänä aamuna väkerrellyt himmeliä. Askarrellessani noita kolmiulotteisia teoksia, asetin nuo pienimmät väliaikaisesti roikkumaan kuusen oksaan odottamaan himmelin kasaamista, mutta ne sopikin itseasiassa aika kivasti myös oksaan roikkumaan ja saivat pysyvän paikan siitä. Himmelistä tuli aika hieno, tosin vielä on paikka sille hakusessa ja ihan ei ole viimeisiä loppusilauksia saatu tehtyä, naruja vielä roikkuu sieltä täältä ja varmaan roikkuu vielä joulun jälkeenkin itseni tuntien.
Myös C innostui himmelin teosta ja halusi osallistua projektiin. Aluksi en ottanut häntä tosissani ja nauroin hänelle ja kehoitin kokeilemaan. Yllätyin kun en joutunutkaan kädestä kiinni pitäen näyttämään miten yksi tuollainen himmelin osa valmistuu vaan riitti kun kerroin. C oli jopa niin näppärä, että keksi paljon tehokkaamman keinon saada langan oljen läpi, meidän oljet kun sattuivat olemaan aika ohutta sorttia eikä neulan kanssa puuhastelusta tullut yhtään mitään. C hoitikin homman niin, että sujautti langan pään alkua hieman oljen toisesta päästä ja imaisi toisesta päästä ja lanka tuli sekunneissa ulos toisesta päästä. Hieman epämiellyttävän tuntee se aiheutti suussa, kun lanka pöllähti sisään. 😀 Toinen näppärä tekniikka C:ltä oli olla solmimatta jokaista solmittavaa kohtaa, vaan hän pyöräytti epämääräisesti muutaman kerran ympäri ja tällöin vältyttiin siltä että solmu kiristyy väärään kohtaan ja lanka jää löysälle.
Näistä simppeleistä joulukoristeista innostuneena, taidanpa käydä sittenkin kellarista hakemassa muutamat jouluvalot sisälle. 🙂
Miten teillä näkyy joulutunnelma kotona?