Ohimenevää

y4mMzqqdmOSgBGF6CvXpsd3RFr1cnH1pPZAGnye_

Viime viikkoina olen usein pysähtynyt ikävöimään ja haikailemaan taakse jäänyttä elämää. Eilen postiluukusta kolahti päätös, jossa minut ja Eliksen isä tuomittiin avioeroon. Huhh, kuulostaa aika rankalta sana tuomittu, mutta niinhän se nyt vain menee.

Juuri ennen tuota postia riitelimme exäni kanssa hoitosysteemeistä ja riita kasvoi lumipallon lailla jo aivan epäolennaisiin asioihin. Sellaisiin asioihin joihin meillä ei enää ole oikeutta puuttua toistemme elämässä.

Monet aina kysyvät meidän väleistä ja vastaukseni on aina sama, riippuu kuun asennosta. Asia nyt vain on niin että meillä on molemmilla hyviä ja huonoja päiviä. Useimmiten huonot päivät johtuvat siitä, että jompi kumpi meistä ei ole toiminut toisen toivomalla tavalla, lapsellista touhua.

Mutta siis, palataan aiheeseen. Olen ollut alusta saakka varma, että ero oli meidän kohdalla oikea ratkaisu. Olimme lopulta todella erilaisia ihmisiä ja tuntui kun olisimme tukahduttaneet toinen toisemme. Emme saanut yhteistä arkea rullaamaan ja ajauduimme erillemme. Pitkään kestäneessä ongelmien oravanpyörässä ne kasvoivat lopulta liian suuriksi ja muuta keinoa ulos ei enää ollut kuin erota.

Mutta nyt kun tuosta erosta on kestänyt jo useampi kuukausi, havahdun siihen ikävän tunteeseen. Sain eilen vahingossa kuulla exäni tapailleen jotain jo viime marraskuusta lähtien ja myös lapsemme tavanneen tämän ja täytyy myöntää että rintaani alkoi välittömästi puristamaan ja kyyneleet vierimään poskia pitkin. Olin töissä vielä kuullessani tämän ja huulta purren yritin siirtää ajatukseni pois, jotta pystyin selvitä työpäivästä.

En voi kieltää ettenkö olisi itsekin tavannut uusia ihmisiä eromme jälkeen, mutta toistaiseksi olen pysynyt tyytyväisesti sinkkumarkkinoilla. Pieni kateellisuus ja katkeruus nosti nyt kuitenkin päätään enkä pysty oikeastaan edes selittämään läpikäymääni tunnereaktiota.

Aika kultaa muistot ja alan pikkuhiljaa unohtamaan ne kaikki huonot hetkemme ja ärsyttävät luonteenpiirteet. Exäni on yrittänyt vuoden alusta saakka kysellä milloin avioeron lopullista päätöstä voi hakea, mutta joka kerta olen kieltäytynyt selvittämästä asiaa, ärsyyntynyt ja vältellyt keskusteluja aiheesta. Olen yrittänyt unohtaa asian ja siirtää sen hoitamista loppuun, se kaikki tuntuu niin lopulliselta ja se sattuu vaikka sitähän juuri halusin?

Viimeinen kuukausi on ollut aika rankkaa aikaa ja olen alkanut iltaisin saamaan taas paniikkikohtauksia ja huomaan etten ole voinut niin hyvin mitä voin syksyllä ja talvella. Olen yrittänyt tukahduttaa tunteitani käymällä taas enemmän ulkona. Nukun liian vähän, syön huonosti enkä enää liiku. Kesä tekee tuloaan, valon määrä lisääntyy ja päivät pitenee ja pitäisi kai mielen piristyä, mutta tuntuu kuin itsellä mentäisiin täysin vastakkaiseen suuntaan.

Lopullinen ero on nyt kuitenkin sinetöity ja siitä muistuttaa tuo eilen käräjäoikeudelta saatu päätöskirje. Sanokaa että tämä on vain ohimenevää?

Mainos alkaa

Sähkön hinta on nyt ennätys korkealla. Säästä sähkössä ja ota tästä Kotimaan Energian kiinteähintainen ja turvallinen sähkö 24 kuukaudeksi alkaen 9,97 snt / Kwh



Mainos päättyy

Nina / Monta Syytä Rakastaa - -

8 kommenttia “Ohimenevää

  1. Voimia ♥ se on ohimenevää, ihan varmasti. Tulee kevyempiä päiviä. Kerran kun mulla oli vaikea aika elämässä, niin ystävä totesi mulle että kuopasta noustaan. Jostain syystä noi vähän hassutkin sanat toi mulle silloin hirveästi lohtua. Kyllä sieltä noustaan ♥

  2. Nuo läpikäymäsi tunteet on tärkeä osa eroprosessia ja ne tulee kohdata ennemmin tai myöhemmin, niitä ei voi paeta vaikka sattuvatkin ja murskaavat alleen. Kun tunteet tiedostetaan, hyväksytään ja niiden kanssa eletään, mieli alkaa pikkuhiljaa tasata niitä ja tulee levollisempi olo. Anna itsellesi nyt aikaa surra koska tunteiden läpikäyminen myös vahvistaa ja opettaa. Tee sitä mikä tekee edes hieman onnellisemmaksi niin kehon kuin mielen kannalta. Kyllä se kesä vielä koittaa ❤

  3. No ohimeneväähän se on! Itse kun aikoinaan erosin, todellakin halusin erota enkä haikaillut yhtään entisten aikojen perään, mutta ei se helppoa ollut silti. Töissä olin kuin perseeseen ammuttu karhu kun kaikki ärsytti. Sitä paitsi kevät ei välttämättä helpota yhtään (mikä kevät, räntäähän täällä sataa joka päivä), lisääntyvä valo masentaa monia ihmisiä. Eräs psykiatri sanoi kerran, että heidän alansa ihmiset lomailevat aina syksyisin, koska asiakkaat ovat silloin pirteimmillään. Keväällä ei voi lomailla, koska asiakkaat ovat synkimmillään. Niin että sitten kun tämä ns. kevätkin tästä menee ohi, niin sekin voi helpottaa. Koita kuitenkin syödä kunnolla ja liikkua, niistä jos pitää huolen, niin sekin auttaa kummasti! Tsemppiä sillä väliaikaista kaikki on vain! 🙂

  4. Paljon voimia ja tsemppiä sinulle! Varmasti menee ohi ajan kanssa! On hyvä, että kirjoitat näistä asioista, jotta saat niitä selvitettyä itsellesikin! Askel kerrallaan eteenpäin!<br />
    <br />
    Toivottavasti kevät tuo mukanaan mukavia asioita ja kevyemmän mielen!

  5. Paljon jaksamista. Varmasti ero koettelee mieltä monella tavalla, muistat ne hyvät ja huonot hetket. Ole mahdollisimman avoin ja rehti itsellesi, ja anna aikaa tunteille ja &quot;surutyölle&quot;. &hearts;

  6. Suuresti tsemppiä sinne, kyllä se mieli pääsee vielä mukaan käymään asioita läpi ja olo helpottaa ajan kanssa :)<br />
    <br />
    hanna<br />
    <a rel="external nofollow" href="http://www.hannamariav.com&quot; target="_blank">www.hannamariav.com</a>

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *