Elis muistuttaa kovasti serkkutyttöä, joka on aamuyöstä todella herkkäuninen ja herää pienimpäänkin meteliin. Meidän vessanovi on vielä narisevaa sorttia ja kentis jostain kosteudesta turvonnut ja pitää aina kamalaa ääntä avatessa ja kiinni laittaessa. Hain sitten Eliksen viereeni tissille ja nukkumaan vielä C:n aamutreenien ajaksi ja n. klo 7.30 C tuli hakemaan taas Eliksen pois ja antoi minun jatkaa unia vielä yhdeksään saakka!!! Nyt on äidinkin univaje selätetty.
Mutta sen suuremmat hurraahuudot jätettäköön vielä toistaiseksi pois, sillä suunta tästä voi olla oikeastaan ihan mitä vaan. Kuinka nopeasti muilla on unikoulu auttanut yöunien laatuun?
